Koeajossa: Rutinof
Speden Uuno elokuvissa ainakin kerran esiintynyt mystinen automerkki on kauan askarruttanut suomalaisten automiesten mieliä.
Mikä on tuo mystinen auto, jolla Härski Hartikainen on ilmeisesti ajanut (ainakin kyydissä istunut) ja jota hän tuossa elokuvassa himoitsi?
Vuosikymmeniä on autolehtien ja muiden lehtien keskustelupalstoilla pohdittu tätä mysteeriä.
Nyt on toimittajallamme "Autofocus, muttei Ford" -lehdessämme vihdoin ollut tilaisuus testata tuota mystistä autoihmettä.
Autoyksilön nykyisin omistava rallin moninkertainen maailmanmestari suostui kahden kalliin konjakkipullon jälkeen vihdoin esittelemään omistamaansa yksilöä, kieltäen kuitenkin tapojensa mukaan autoyksilönsä kuvaamisen.
Koeajo tapahtui siis hänen nimeään kantavaa tietä pitkin ja asfaltoidulla piharingillä testattiin jarrut.
Rutinof on yhä, yli 30 vuotta valmistumisensa jälkeen, varsin nykyaikainen auto. Auton takaovet aukeavat eteenpäin, ns. kaapparityyppisesti, aivan kuin toimittajan Maybachissä.
Ovet aukeavat tietysti automaattisesti, tietokoneen havaitessa omistajan lähestyvän (tekniikka oli ilmestyessään 30 vt. sitten varmaan hyvinkin modernia, nykyisin tavanomaista).
Ei yksinkertainen maailmanmestari hyppäsi kuskin pukille ja sanoi toimittajalle "istu sinä tuolla takana, missä omistajatkin".
Sittten lähdettiin liikkeelle. Kulku oli hyvin tasaista ja äänetöntä. Ja perstuntumalta voi sanoa että autossa oli tehoa "riittävästi", kuten valmistaja ilmaisi autojensa teholukemat.
Hämmästyttävintä autossa ei suinkaan olleet takapenkillä lojuneet naisten sensuellit alusvaatteet, vaan matkustajan litteä lcd (tai vastaava) televisionäyttö. Toimittaja oli ollut siinä uskossa että nuo yleistyivät vasta 20 vuotta myöhemmin. Jotkut autot olivat todellakin edellä aikaansa.
Sitten seurasi toimittajan vuoro testata auton ajo-ominaisuuksia. Ne olivatkin sitten aivan loistavat. Hiekkatiellä toimittajan saapuessa u-mutkaan kevyttä 250 kilometrin tuntinopeutta ja kääntyessä mutkasta ulos, niin takapenkillä ei konjakkilasi edes pudonnut mestarin huulilta.
Tässä tietysti auttaa auton alustan erikoinen McPersson monivarsitukiratkaisu (jota sittemin käytettiin mm. Kreikan tukiratkaisun pohjana).
Myöskin auton kiihtyvyys on edustusautoksi erittäin hyvää tasoa 0 - 200 km/h vain 6 sekuntia, ja kaikki tämä hiekkatiellä. Tämä on takavetoisella autolla jo Pohjois-Korean autoteollisuuden veroinen suoritus.
Koeajo oli lyhykäisyydessään erittäin valaiseva kokemus. Ihmetyttää vain miksi tätä Suomen auoteteollisuuden tuotetta tuotettiin vain muutama yksilö. Jotka kaikki ovat nyt yksityisten keräilijöiden holvien suojassa.
Mikä on tuo mystinen auto, jolla Härski Hartikainen on ilmeisesti ajanut (ainakin kyydissä istunut) ja jota hän tuossa elokuvassa himoitsi?
Vuosikymmeniä on autolehtien ja muiden lehtien keskustelupalstoilla pohdittu tätä mysteeriä.
Nyt on toimittajallamme "Autofocus, muttei Ford" -lehdessämme vihdoin ollut tilaisuus testata tuota mystistä autoihmettä.
Autoyksilön nykyisin omistava rallin moninkertainen maailmanmestari suostui kahden kalliin konjakkipullon jälkeen vihdoin esittelemään omistamaansa yksilöä, kieltäen kuitenkin tapojensa mukaan autoyksilönsä kuvaamisen.
Koeajo tapahtui siis hänen nimeään kantavaa tietä pitkin ja asfaltoidulla piharingillä testattiin jarrut.
Rutinof on yhä, yli 30 vuotta valmistumisensa jälkeen, varsin nykyaikainen auto. Auton takaovet aukeavat eteenpäin, ns. kaapparityyppisesti, aivan kuin toimittajan Maybachissä.
Ovet aukeavat tietysti automaattisesti, tietokoneen havaitessa omistajan lähestyvän (tekniikka oli ilmestyessään 30 vt. sitten varmaan hyvinkin modernia, nykyisin tavanomaista).
Ei yksinkertainen maailmanmestari hyppäsi kuskin pukille ja sanoi toimittajalle "istu sinä tuolla takana, missä omistajatkin".
Sittten lähdettiin liikkeelle. Kulku oli hyvin tasaista ja äänetöntä. Ja perstuntumalta voi sanoa että autossa oli tehoa "riittävästi", kuten valmistaja ilmaisi autojensa teholukemat.
Hämmästyttävintä autossa ei suinkaan olleet takapenkillä lojuneet naisten sensuellit alusvaatteet, vaan matkustajan litteä lcd (tai vastaava) televisionäyttö. Toimittaja oli ollut siinä uskossa että nuo yleistyivät vasta 20 vuotta myöhemmin. Jotkut autot olivat todellakin edellä aikaansa.
Sitten seurasi toimittajan vuoro testata auton ajo-ominaisuuksia. Ne olivatkin sitten aivan loistavat. Hiekkatiellä toimittajan saapuessa u-mutkaan kevyttä 250 kilometrin tuntinopeutta ja kääntyessä mutkasta ulos, niin takapenkillä ei konjakkilasi edes pudonnut mestarin huulilta.
Tässä tietysti auttaa auton alustan erikoinen McPersson monivarsitukiratkaisu (jota sittemin käytettiin mm. Kreikan tukiratkaisun pohjana).
Myöskin auton kiihtyvyys on edustusautoksi erittäin hyvää tasoa 0 - 200 km/h vain 6 sekuntia, ja kaikki tämä hiekkatiellä. Tämä on takavetoisella autolla jo Pohjois-Korean autoteollisuuden veroinen suoritus.
Koeajo oli lyhykäisyydessään erittäin valaiseva kokemus. Ihmetyttää vain miksi tätä Suomen auoteteollisuuden tuotetta tuotettiin vain muutama yksilö. Jotka kaikki ovat nyt yksityisten keräilijöiden holvien suojassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti