Arvopaperi

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Nokia

9.1.2013 11:37 Juhani
(Teksti on  alunperin julkaistu 09.01.2013, ennen matkapuhelinten myyntiä. Asia on silti erittäin ajankohtainen)


Nokian tulevaisuus osa1 PATENTIT

Aion pohtia hivenen Nokian tulevaisuutta. Monet ovat siitä kiinnostuneita, mutta sehän ei takaa että asia saa julkisuutta.

Ennustaminen on vaikeaa ja tulevaisuuden ennustaminen on vielä vaikeampaa.

Vuonna 1999 meille esitteli eräs Nokian johtaja eräässä sijoittajatilaisuudessa kuvia mahdollisista tulevaisuuden matkapuhelimista.

Eräs kuva esitteli omituisen näköistä laitetta, jossa ei ollut ollenkaan näppäimistöä.

Ajattelin että siinäpä hienon näköinen laite, mutta miten sillä voi soittaa, kun siinä ei ole numeronäppäimiä. Siinä oli vain iso näyttö ja näytöllä näkyi kuvassa jotain multimediaa.
Se oli nimenomaan kuva suunnitteilla olevasta uudesta puhelintyypistä. Yksi kuva muiden kuvien joukossa. Se suunnitelma sitten hylättiin.

Ajattelin silloin että minä haluan tuon laitteen, kun se tulee markkinoille.
8 vuotta myöhemmin Apple toi sen laitteen markkinoille.

Nokialla on aina ollut töissä erittäin lahjakkaita ja älykkäitä suunnittelijoita, jotka ovat monesti olleet paljon edellä aikaansa.

Yli viidentoista vuoden ajan Nokia oli maailman johtava matkapuhelinten valmistaja ja Nokian tutkimus- ja tuotekehityskulut olivat maailman viiden suurimman
panostuksen joukossa rahallisesti (kaikkien alojen yhtiöiden joukosta).

Tämä tuotti lukuisia patentteja (yli 30.000 kpl), jotka ovat vielä tänäkin päivänä elintärkeitä kaikille matkapuhelinten valmistajille.

Yksikään matkapuhelinvalmistaja maailmassa ei voi tehdä mitään matkapuhelimia, käyttämättä Nokian patenttia.

Jokaisesta maailmalla valmistetusta matkapuhelimesta maksetaan Nokialle lisensointikorvauksia.

Nokia saa vuodessa yli 500 miljoonaa euroa tuloa lisensseistään. Lisenssitulot kasvavat joka vuosi, kun Nokia on alkanut enenevässä määrin haastaa kilpailijoitaan oikeuteen.

Nokian patenttitulot kasvaisivat välittömästi, jos Nokia lopettaisi puhelinten valmistuksen.

Syynä ovat ns. ristiin lisenssöintisopimukset. Ristiinlisensiointi on alalla hyvin yleinen käytäntö. Siinä sanotaan että saat käyttää mun patenttia, jos saan käyttää sun patenttia
ja rahaa ei liiku.

Mutta jos toinen ei tarvitse toisen patenttia, niin raha alkaa liikkua.

Tästä johtuu että Nokian arvo yhtiönä (pörssikurssi) itse asiasssa nousisi (tällä hetkellä), jos Nokia lopettaisi älypuhelinten valmistuksen.

Tämä ei ole mitenkään ainutlaatuista. Muistan kun Qualcom lopetti matkapuhelinten valmistukseen ja keskittyi teknologian myyntiin.

Se on yksi osa Qualcomin menestystarua.

Google osti tappiollisen matkapuhelinvalmistajan  Motorolan vuonna 2011 (Motorola Mobility). Google maksoi Motorola Mobilitystä 12.5 miljardia USD (12 500 000 000) Google tavoitteli nimenomaan Motorolan patentteja.

Motorola Mobilityllä on 17.000 patenttia ja 7.500 patenttihakemusta.

Google laski ilmeiseti hankinnassan negatiivisen, tai korkeintaan nolla-arvon Mobilityn matkapuhelinten valmistukselle. Tähän viittaa myös myöhemmät tehtaiden sulkemiset.

Miksi siis nämä patentit olivat Googlelle niin elintärkeitä, että se oli valmis maksamaan niistä 735.000 USD per patentti?

Suurin syy on Nokia. Googlella tajuttiin että eivät he voi jatkaa Android -puhelimilla maailman valloitusta, jos valmistajat joutuisivat maksamaan jokaisesta puhelimesta Nokialle enemmän, kuin valmistajan oma kate on.

He tarvitsivat siis aseen etupäässä Nokiaa vastaan, mutta myös muita patenttien haltijoita vastaan.
Nokian patenteista suurempi osa on todennäköisesti arvokkaampia, kuin Motorolan patenteista.
Mutta jos oletetaan ne yhtä arvokkaiksi, niin Nokian patenttien arvoksi tulisi 22.050 miljoonaa USD eli noin 17 miljardia euroa.
Nokian osakemäärä on noin 3,75 miljardia osaketta, jolloin patenttien arvo per yksi osake olisi noin 4,5 euroa.

Nokian osakkeen kurssi nyt on noin 3,12 euroa.


Tämä artikkeli on kirjoitettu informatiivisessa tarkoituksessa ainoastaan, eikä sisällä kehoitusta ostaa, tai myydä mitään osaketta.
Osakkeisiin sijoittaminen on aina riskialtista ja artikkelin kirjoittaja ei pysty ennustamaan tulevaisuutta.

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

USAn velka ja dollarin arvo


Tässä artikkelisarjassa pyrin hieman selventämään mitä vaikutuksia inflaatiolla on. Tämän päiväinen artikkeli on vain yksi esimerkki, joka kattaa vain pienen osan koko kokonaisuudesta.


Yhdysvaltain valtion velka

Yhdysvalloilla on velkaa noin 110 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Tämä luku on lähes Italian tasoa. USAta ei siis missään nimessä hyväksyttäisi Euron jäseneksi, euro -kriteerein.

Kiina ei ole Yhdysvaltain suurin velkoja. Amerikka on.

Suurinta osaa USAn valtion velasta pitävät hallussaan amerikkalaiset. USAn keskuspankki Federal Reserve, sosiaaliturvajärjestelmä, erinlaiset valtion eläkejärjestelyt (mm. virkamiesten, työntekijöiden ja sotilaitten), Yhdysvaltain pankit, sijoitusrahastot, yksityiset eläkevakuutukset, vakuutusyritykset ja yksitttäiset amerikkalaiset sijoittajat.

Kiinan hallussa on vain hieman yli 7 prosenttia, koko USAn velasta. Kiina on edelleen suurin yksittäinen ulkomainen lainanantaja (juuri ennen Japania). Kiina osuus USAn velasta on pikku hiljaa tippunut alas lähes 10 prosentin tasolta muutama vuosi sitten. Syynä on Kiinan politiikan muutos, jossa Kiina ei enää pyri rahoittamaan vientiään Amerikkaan antamalla lainaa USA:lle. Tähän on lukuisia syitä, mutta yksi on Kiinan halua luoda kotimaista kysyntää viennin sijaan.

Kiinan hallitus tekee sitä mitä monet yksittäiset sijoittajatkin tekevät - ostaa ja omistaa laajalti saatavilla olevia Yhdysvaltain valtion velkasitoumuksia, joukkovelkakirjalainoja.

Yhdysvaltojen valtion velkakirja ovat maailman eniten hallussapidettyjä sijoituskohteita. Ne ovat myös maailman likvidein sijoituskohde, joista siis pääsee aina eroon. Siitä huolimatta, että niille maksetaan nykyisin käytännössä negatiivista korkoa, niin niitä pidetään turvallisena sijoituskohteena. Miksi? Koska historiallisesti ne ovat olleet melko turvallinen sijoituskohde ja vaihtoehtoja ei ole. Tätä turvallisuutta kuvaa esimerkiksi se, että jokaisen yksittäisen sodan jälkeen on, monien muiden "tuhatvuotisten" valtakuntien poistuessa poliittiselta kartalta, jäänyt jäljelle USA.

Tämä juttu voisi jatkua romaanina, joten pakko katkaista.


Yhdysvaltain dollarin arvo valuuttamarkkinoilla

Yhdysvaltain dollari on turvasatama, johon aina turvaudutaan, kun uhkaa kansainvälinen kriisi. Asema turvasatamana on hieman heikentynyt, mutta edelleen olemassa. Tämä on perusperiaate, joka tulee aina muistaa.

Esimerkiksi Sveitsi ja Japani pyrkivät kaikin keinoin välttämään sitä, että niiden valuuttaa pidettäisiin turvasatamana. Sveitsi meni jopa niin pitkälle jonkin aikaa sitten, että sitoi franginsa arvon euroon, estääkseen franginsa vahvistumisen. Siitä lähtien frangin kurssi on myötäillyt euroa. Japani puolestaan on pyrkinyt koko tämän vuoden alentamaan jeninsä arvoa.

USD/euro 5 vuotta
Valuuttojen kurssien määräytymisestä on lukuisia teorioita. Pääpiirteissään on kuitenkin yleisesti hyväksytty näkemys, että erot valtioiden hintatasossa selittävät erittäin pitkällä tähtäimellä pohjana olevan pitkän linja trendin. Eli valuuttakurssit ikäänkuin tasapainottavat ja lopulta poistavat erot hinnoissa ja kustannuksissa.

Hivenen lyhyemmällä tähtäimellä kurssiliikkeitä selittävät odotukset koskien korkotasoa, inflaatiota ja vaihtotasetta.

Suomen kuuluisin ja eräs maailmalla edelleen arvostetuista valuuttateoreetikoista oli muuten Pentti Kouri. Kouri käytännössä loi kuuluisan Kouri-Porter -mallin, joka selittää valuutakurssien muutoksia. Mallin matemaattinen osa on Kourin tuotantoa. Malli käsittelee korkojen ja inflaation vaikutusta maahan suuntautuviin rahavirtoihin. Kouri toimi mm. Saksan neuvonantajana, kun valuuttakursseja vapautettiin Bretton-Woodsin järjestelmän romahduksen myötä.

USD/juan 5 vuotta
Joka tapauksessa aiheena oli siis dollarin arvo ja muistaakseni pyrin selittämään inflaatiota :).

Nordean analyytikot pitävät tälläkin hetkellä perusskenaarioonaan että USAn dollari ja euro saavuttavat pariteetin, eli yksi dollari on yhtä arvokas, kuin yksi euro.

Siitä huolimatta dollarin arvo on tänä vuonna laskenut selvästi euroon nähden. Tähän on lukuisia syitä, mutta yksi merkittävä syy on että korkotaso Euroopassa on hieman korkeampi. Lisäksi välitön uhka euron hajoamisesta on poistunut, koska EKP on ilmoittanut tekevänsä "mitä tahansa" euron pelastamiseksi.

USD/Sveitsin frangi 5 vuotta
Lisäksi valuuttaa virtaa Eurooppaan ihan luonnollisistakin syistä. Eurooppa vie Euroopan ulkopuolelle koko ajan enemmän ja enemmän. Eurooppalaisilla on lisäksi sijoituksia Euroopan ulkopuolella, jotka tuottavat tuloja.

Dollarin arvo on myöskin laskenut jo pitkään Kiinan juania vastaan. Yhtenä syynä tähän on Kiinan jatkuva vaihtotaseen ylijäämä. Lisäksi Kiina ei enää jarruta valuuttansa vahvistumista.

Dollarin arvo laski myös jyrkästi Sveitsin frangia vastaan, kunnes Sveitsi lukitsi valuutansa arvon euroon.

Nämä kaikki ja moni muu asia selittävät siis osan dollarin arvon alenemisesta.

Mutta yksi selittävä tekijä on pelko Bretton-Woodsin tapahtumien toistosta, eli siitä että USA vie inflaationsa ulkomaille, käyttämällä hyväkseen reservivaluutta -asemaansa.

Tosiasiassa USA pyrkii tietoisesti heikentämään dollarin arvoa, koska kaikki USAn valtion velka on dollareissa, joten USA voi tehdä tämän melko "turvallisesti" (miljoona syytä miksi tämä ei ole turvallista, mutta kertokoon joku muu).

USA pääasiassa vain hyötyy dollarin arvon alenemisesta, ainakin aluksi. Valtion velan arvo dollareissa ei muutu, koska valtion velka on dollareissa. Vienti lähtee uuteen kasvuun ja tästä onkin jo lukuisia näyttöjä. Yhdysvalloista tuleekin jälleen teollinen suurvalta ja yritykset siirtävät tuotantoaan takaisin kotimaahansa Yhdysvaltoihin.

Ainakin aluksi kaikki ns. "valuutasodan" hyödyt tulevat USAlle ja "kaikki" haitat Euroopalle ja muille.

Myöhemmin uhkana on inflaatio ja sen tuomat lukuisat haitat, kuten realisen elintason lasku ja seuraava palkankorotusten vyöry ym. ym.

Mutta lyhyellä tähtäimellä inflaatiosta on itseasiassa hyötyä, koska se nostaa asuntojen hintoja ja asuntoja käytetään yleisesti vakuutena amerikkalaisten tuhlailussa velaksi.

Lisäksi asuntojen vakuusarvojen nousu parantaa todella paljon amerikkalaisten pankkien tilaa ja tämä on jo näkynyt selvästi.

Tästä seuraa pankkien luotonannon lisääntyminen ja tämä voi johtaa positiiviseen kierteeseen taloudessa.

Kaikki siis kuulostaa hyvältä amerikkalaisille?

Ongelma inflaatiossa on se että se rapauttaa valuutan uskottavuuden. Säästäjät kärsivät ja lainanottajat voittavat, jos realikorkojen ei anneta sopeutua.

Valuutan uskottavuus on hyvin vaikea palauttaa, kun se on kerran mennyt.

Lisäksi inflaatio voi aiheuttaa uudestaan juuri sen asian, josta koko kierre alkoi. Eli omaisuusarvot kohoavat liiaksi. Tämä on ongelmana esimerkiksi Kiinan asuntomarkkinoilla nyt
ja tämä oli se USAn alkuperäinen ongelma, josta koko soppa syntyi.

Nyt jo jotkut epäilevät että tämä FEDin ns. monetisointi on mennyt liian pitkälle.

Eli kuten kaikki muistavat, niin USAn keskuspankki Federal Reserve on se taho, joka pitää hallussaan USAn valtion velkaa, pienempien amerikkalaisten pelureiden lisäksi (1/3 ulkomaisilla).

FED pitää korkoja keinotekoisen alhaalla ja samanaikaiseti "painaa rahaa", eli ostaa valtion velkakirjoja. Kyseessä on siis valtava rahan määrän lisääntyminen.

Liikkeellä on hurja määrä rahaa, joka kaikki ei kanavoidukaan takaisin korkopapereihin, eli sitä ei sijoiteta negatiivisen tuoton tarjoaviin valtion velkakirjoihin, vaan esimerkiksi osakemarkkinoille.

Nyt jo jotkut asiantuntijat varoittelevat, että kyseessä on kupla. Toiset todistelevat että suhteessa valtion velkakirjojjen tuottoon osakkeet eivät ole yliarvostettuja. Silloin he unohtavat että valtion velkakirjojen tuotto on poliittinen komponentti, joka voidaan muuttaa milloin vain.

Osakkeiden hintojen suhteesta yritysten tuloksiin ja odotettavissa oleviin tuloksiin väitellään myös. Itselläni on asiasta mielipide, mutten sitä tässä nyt kerro.

Suuri kuplan uhan mahdollisuus on myös USAn asuntomarkkinoilla tulevaisuudessa. Tällä hetkellä asuntomarkkinat ovat vasta toipumassa suuresta rysähdyksestään.
Mitään välitöntä uhkaa asuntojen muuttumisesta ylihintaiseksi ei ole näkyvissä. Mutta on vaikea pysähdyttää hintojen nousukierre, kun se on päässyt alkuunsa.

Siis se on vaikea pysäyttää, ilman että samalla pysäytettäisiin kaikki muukin taloudellinen aktivitetti, kuten yritysten investoinnit.

Lyhyesti sanottuna inflaatiokierrettä on vaikea katkaista, ilman että samalla katkaistaisiin talouskasvu.

maanantai 9. syyskuuta 2013

Nokian vaihtoehdot ja menneisyyden virheet (01)



Paljon on puhuttu siitä, mikä Nokiassa meni pieleen. On haukuttu Eloppia troijalaiseksi hevoseksi,
on ihmetelty miksi piti valita ulkomainen pääjohtaja ja miksi piti valita Windows -käyttöjärjestelmä.

Ennekuin Nokia myi pois puhelimiensa tuotannon, niin Nokia ilmoitti siirtyvänsä käyttämään "älypuhelimissa" yksinomaan Windows -käyttöjärjestelmää vuonna 2011.
Tuolloin vuonna 2011 minä pohdin näitä samoja asioita. eli siis sitä, mikä meni pieleen.

Vuonna 2011 oli vaikeaa ulkopuolisen päätellä mikä meni pieleen, mutta joitain viitteitä oli. Nyt asiasta on enemmän tietoa saatavilla.

Pyrin esimerkein selventämään miksi jokin asia ei mielestäni toiminut Nokian tuotteissa ja Nokiassa yrityksenä.

Olen kirjoittanut tämän blogin lähes suoraan ulkomuistista, joten jotkut nimet ym. voivat olla sinne päin.

Symbian

On täysin turhaa puhua mitään siitä että mikä meni pieleen, jos ei puhu paljon Symbianista. Mitä minulle on selvinnyt, niin Symbian -läyttöjärjestelmä oli käytännössä
kaiken kehityksen jarru, sen jälkeen, kun alettiin siirtyä kosketusnäyttöisiin puhelimiin.

Symbian oli vanha käyttöjärjestelmä, jota oli kehitetty aina lisäämällä sen päälle uusia kerroksia ja lopulta kokonaisuudesta tuli niin iso ja monimutkainen, ettei kukaan enää
oikeasti tiennyt mitä tapahtuisi, jos Symbianiin lisättäisiin jokin uusi ominaisuus.

Symbiania ei oltu luotu kosketusnäytöllä käytettäväksi, vaan se perustui valikko -ajatteluun.

Tässä on yksi ratkaisevista eroista Appleen nähden. Applen kaikki käyttöjärjestelmät ovat aivan alusta asti olleet graafisiin käyttöliittymiin perustuvia.
Koko Applen filosofia esimerkiksi tietokoneissa oli tätä helppokäyttöisyyttä, jota Windows -maailma esimerkiksi ei oikein koskaan oppinut.

Jo ennen Applen iPhonen tuloa Nokialla ymmärrettiin vuosien 2005 ja 2006 aikana että Symbian on aivan liian vanha, monimutkainen ja hankalasti ohjelmoitava työympäristö.

Uutena käyttöjärjestelmänä Nokialla alettiin kehittää Linux -pohjaista vaihtoehtoa.

(Katso esimerkki numero 1.)


OSSO, Maemo ja MeeGo

Vuoden 2005 paikkeilla Nokian suunnitelmissa oli että heidän älypuhelimien käyttöjärjestelmänä olisi tulevaisuudessa Linux.

Nämä Nokian tulevaisuudensuunnitelmat kaatuivat lopulta byrokraattisuuteen, yhtiön sisäiseeen riitelyyn ja tavattoman huonoon johtamiseen ja myöskin huonoon tuuriin ja Inteliin.

Suurin virhe tehtiin kuitenkin heti alussa, kun tulevaisuuden suunnitelman johtajaksi valittiin Alberto Torres.


Taskumurossa on mainio artikkeli, jossa nokialaiset kertovat nimettöminä mikä MeeGossa meni pieleen.
http://taskumuro.com/artikkelit/nokia-meegon-tarina

Aluksi Nokian Linux -kehitys tapahtui hyvin pienellä tiimillä ja juuri tästä syystä tuloksia syntyikin todella nopeasti. OSSO ja Maemo -tiimit julkaisivat ensiksi pienet kosketusnäyttöiset taulutietokoneet. N770 -taulutietokone julkaistiin jo niinkin aikaisin, kuin vuonna 2005. Vuonna 2007 julkaistiin N770 seuraaja N800. Sitten astui kuvaan byrokratia ja keskinäinen kilpailu ja Symbian -johtajien kateus.

Kesäkuun 2007 lopulla Apple julkaisi ensimmäisen iPhone -puhelimensa.

Mutta Nokian vastaus olisi voinut olla nopea. Vuoden 2007 lopulla Nokia julkaisi N810 -laitteen, jossa oli kosketusnäyttö, mutta ei puhelinta. Puhelimen poisjättäminen laitteesta oli nokialaisten mukaan puhtaasti poliittinen ja sitä ajoi Symbian leiri.

Meegon kehitystä kuitenkin jatkettiin.

Ja ongelmana oli mm. minkälainen käyttöliittymän tulisi olla.

Lainaus Taskumurolta, käyttöliittymä -projektien päällekkäisyyteen; "Projektien parissa työskenteli Nokialla useita satoja ihmisiä ja monien mielestä hommassa ei ollut mitään järkeä." (kts. esimerkki 2)

Vuonna 2009 Nokian monimutkaistuneen Linux -projektin ns. Harmattan -haara hylättiin ja päätettiin jälleen palata yksinkertaisempaan kokonaisuuteen, jossa mm. Widgeteistä luovuttiin kokonaan.
(tämä oli mielenkiintoinen hylkäys, koska myöhemminhän jotkut noista widgeteistä tulivat Symbianiin ja jopa Windowsiin, Live Tiles - muodossa, eli elävinä ruutuina.)

Elokuussa 2010 liiallinen yksinkertaisuus ja pelkkä moniajo hylättiin ja Nokia teki Applet; "Seattle UI:ssa oli selvästi nähtävissä panostus graafiseen suunnitteluun" Seattle- eli Swipe UI oli käytännössä entisten Applen työntekijöiden New Yorkissa luoma käyttöliittymä. (kts. esimerkki 1)

Lopulta kesällä 2011 Nokia sai julkaistua syksyn markkinoille ensimmäisen ja ainoan Linux, eli Meego -puhelimensa. Puhelimessa ei ollut tukea 4G -verkoille, koska Intel ei sellaista pystynyt toimittamaan.

Yhtenä tärkeimpänä syynä koko Meego -projektin hylkäämiseen oli lopultakin Intelin kykenemättömyys toimittaa sirua, joka tukisi LTE -verkkoja, eli 4G -yhteyksiä. Tuskinpa kukaan toimitusjohtaja olisi pystynyt kuopaamaan N9:n tasoista puhelinta, jos N9 olisi toiminut 4G -verkossa.

Elop johtoon, Meego hylätään ja Torresille potkut

Helmikuussa 2011 toimitusjohtaja Elop erotti Meegon kehittämisestä vastanneen johtokunnan jäsenen Alberto Torresin.
Hesarin vuonna 2011 haastattelemien monien Nokian entisten ja nykyisten johtajien mielestä Torresin päättämättömyys oli yksi pääsyy Meego-puhelimien epäonnistumiseen.

Koko tätä MeeGo/Linux -projektia leimasi kaiken kaikkiaan liian monikerroksinen suunnittelu, joka tapahtui aivan liian monessa paikassa ja jota ei käytännössä johtanut kukaan ja jota aivan liian moni yritti kampittaa, koska Linux uhkasi Symbianin asemaa ja Symbianin parissa työskentelevien urakehitystä.

Otetaan jälleen esimerkki Applen parista. Silloin kun Steven Jobs oli elossa, niin kaikki kehitystyö Applella tapahtui käytännössä hänen valvonnassaan ja häntä lähellä. Jos jokin projektin osa-alue ei mielyttänyt herra diktaattoria, niin se loppui. Jos joku teki huonoa työtä, niin niin siitä seurasi haukut, tai potkut. Kaiken kehitystyön tavoitteena oli kuitenkin Applen menestys. Nokialla unohdettiin miksi sitä kehitystyötä tehdään.

Nokian työntekijöillä oli ja on edelleenkin jokin käsittämätön usko avoimen lähdekoodin ohjelmointiin. Eihän mikään yritys voi toimia niin, että niiden työn tulokset ovat avoimesti muiden saatavilla, jos tuo yritys pyrkii hyötymään tuon ohjelmoinnin tuloksesta, eli koodista, eli käyttöjärjestelmästä.

Kuvitelma, että Google esimerkiksi antoi, avoimeen Linuxiin perustuvan, käyttöjärjestelmän kaikkien käyttöön ilmaiseksi on väärä. Google rahastaa monin tavoin Androidista, mutta suurin rahastus on vasta edessä. Miten Google tuon rahastuksen tekee? Kuten aina ennekin. Kertomalla kauppiaalle missä asiakas on ja mitä asiakas haluaa ja kertomalla asiakkaalle, missä kauppias on ja miten kauppias voisi auttaa.


Miksi Kallasvuo valittiin Nokian johtoon?

Tämä Linux/Meego -projekti alkoi, kun Jorma Ollila oli Nokian pääjohtaja. Mutta Jorma Ollila siirtyi pois Nokian päivittäisestä johtamisesta jo kesällä 2006. Sen jälkeen vastuu viime kädessä kuului Olli-Pekka Kallasvuolle. Ollila oli Nokian hallituksen puheenjohtaja vuoden 2012 kevääseen asti, joten hän oli suurelti vastuussa Kallasvuon valinnasta seuraajakseen, mutta Ollila ei enää osallistunut päivittäiseen johtamiseen.

Miksi siis Kallasvuo?

Täytyy muistaa että Kallasvuo oli osa alkuperäistä ns. dream teamiä. Yksi tiimin jäsenistä Ollilan vahva seuraajaehdokas tohtori Matti Alahuhta oli mennyt Koneen pääjohtajaksi jo vuonna 2005 ja tekee siellä edelleenkin aivan loistavaa uraa. Yrjö Neuvo oli jo vuonna 2006 eläkeiässä ja Sari Baldauf ei ehkä sittenkään ollut kiinnostunut pääjohtajuudesta. Anssi Vanjoki oli myöskin veikkailuissa mukana.
Nokian toimitusjohtajaa Pekka Ala-Pietilää oli kuitenkin yleisin veikkaus Ollilan seuraajaksi. Hän oli ollut Nokian matkapuhelinten johtaja kasvun vuosina 1992-1998. Ilmeisesti Ala-Pietilää pidettiin kuitenkin liian teoreettisena johtamaan Nokiaa.

Nokian johtajaksi valittiin siis lakimies Kallasvuo. Hänestä on puhuttu nimenomaan Ollilan valintana.

Jo lähtökohtaisesti lakimiehen valinta kulutustekniikkaa valmistavan yrityksen johtoon on virhe. Lakimies johtajana on säilyttävä johtaja, joka järjestelee omaisuusmassoja, tai piirtelee organisaatio-kaavioita. Niinhän siinä sitten kävi, että Nokiassa keskityttiin organisaation uudelleenjärjestelyihin, aina parin vuoden välein ja unohdettiin asiakkaat. Organisaatio kasvoi ja etääntyi markkinoista ja suunnittelusta.

2000 -luvulla Nokia ei enää ollut ketterä haastaja, vaan mammuttimainen markkinajohtaja. Markkinajohtaja saa aina osakseen jonkin verran monopolivoimaa, tuotannon ja markkinoinnin skaalaeduista johtuen. Tämä monopolivoima luo illuusion siitä, että yhtiö menestyy oman erikoisosaamisensa turvin ja unohdetaan että menestyminen saattaa sittenkin perustua vain suuruuden etuihin.

Juuri tuolla hetkellä yritys on kaikkein haavoittuvaisin. Juuri, kun vaaditaan ketteryyttä, niin yrityksestä onkin tullut lihava ja laiska kissa.


Miksi Elop valittiin Nokian johtoon?

Koko kevään 2010 internet oli täynnä huhuja siitä, että O-P Kallasvuo saa pian potkut. Tuolloin oli jo selvästi näkyvissä, että Nokia on menossa jyrkkää alamäkeä. Nokian puhelimet käyttivät edelleenkin Symbian -käyttöjärjestelmää, joka oli tosi hidas ja täynnä bugeja, virheitä. Symbian -puhelimet kaatuilivat jatkuvasti ja olivat käsittämättömän isoja ja painavia ja tuntuivat naurettavan antiikkisilta Applen tuoteisiin ja Samsungiin verrattuna.

Symbianin käyttäminen oli suorastaan raivostuttaavaa. Ostettuasi uuden puhelimen ja pistettyäsi kuuluisan navigaatorin päälle, niin puhelin saattoi sammua yht'äkkiä. Puhelin saattoi myös esimerkiksi sammua kun selailit internettiä, tai kun siihen tuli puhelu. Oli aivan selvää että Nokia kosketusnäyttöiset puhelimet olivat tuolloin vuonna 2008 järkyttävän huonoja.

Osittain syynä oli tuo kuuluisan huono Symbian, mutta yhtenä syynä oli jatkuva, käsittämätön kustannusten säästö.
Muistia ei ollut riittävästi usean eri toiminnon samanaikaiseen aukioloon, kuitenkin tämä mahdollistettiin. Prosessorin tehot ja käyytömuisti eivät millään riittäneet PDF -dokumentin lukemiseen,
kuitenkin puhelimessa oli esiasennettuna PDF -lukemisen sovellus.

Lyhyesti ottaen Nokian Symbian -puhelimet olivat isoja ja painavia ja järkyttävän huonoja vuonna 2010 ja sitä MeeGoa ei vain tullut.

Minä esimerkiksi tunsin syvää häpeää, kun käytin Samsungin keskihintaista mallia ja huomasin, miten hyvin se toimi. Siis myötähäpesin Nokian puolesta.

Tilanne  oli siis tämä. Lisäksi Nokian hallitus tiesi että MeeGolle ei ollut 4G -tukea tulossa lähiaikoina. Nokian hallitus lähestyi Googlea, toivoen saavansa sieltä jotain etuoikeuksia, jos Nokia valitsee Googlen Androidin. Etuja ei luvattu ja tämä oli ilmeisesti pieni järkytys suuren ja mahtavan Nokian edustajille.

Microsoft sen sijaan lupasi suuren ohjelmistotalon tuen ja käteistä miljardi dollaria (1.000.000.000 USD) per vuosi. Vastineena oli sitoutuminen vain Windows -käyttöjärjestelmään älypuhelimissa vuoden 2014 loppuun asti.

Stephen Elop tuli Nokialle siis Microsoftilta ja Nokian hallitus käytännössä tiesi Elopin palkatessaan, että Windows on Nokian seuraava käyttöjärjestelmä. Tämä oli varmaan juuri se syy miksi Elop palkattiin. Puheet siitä että Elop olisi ollut Troijan hevonen ovat siinä mielessä hieman omituisia, että Troijan kaupungilaiset eivät tienneet mitä tuo puuhevonen piti sisällään. Minä uskon että Nokian hallitus tiesi varsin hyvin kenen kanssa Nokia jatkaa tulevaisuudessa älypuhelimien käyttöjärjestelmän kehitystä.

Elop johtajana

Elopilla oli rasitteena hänen uskollisuutensa Microsoftille ja hänen tietämättömyytensä Nokian peruspuhelinten vahvuuksista ja menestyksestä.

Täytyy muistuttaa lukijaa tässä vaiheessa, että Nokialla ei koskaan 2000 -luvulla ole ollut käytössään vain yhtä käyttöjärjestelmää. Nokian peruspuhelimet pyörivät kevyiden ja toimivien
käyttöjärjestelmin alaisuudessa. S30 on kaikkein halvimpien puhelinten käyttöjärjestelmä ja S40 vähän kalliimpien.

S30 ja S40 -puhelimet olivat Elopin taloon tullessa maailman markkinajohtajia hintaluokassaan. Ylivoimaisia markkinajohtajia. Elopilta vei ilmeisesti jonkin aikaa ymmärtää miten valtavan suuri merkitys Nokialla on ollut joissain kehittyvissä maissa. Esimerkiksi Nokian markkinaosuus Intiassa oli vielä Elopin taloon tullessa muistaakseni 80 prosenttia. Tuo aivan valtavan korkea luku. Itsekin huomasin vuosina 2007 - 2009 maailmalla liikkueasani, kuinka joka paikka tuntui olevan täynnä Nokian puhelimia.

Myöhemmin noitten kevyiden ja TOIMIVIEN käyttöjärjestelmien päälle lyötiin kevyt ja TOIMIVA graafinen käyttöliittymä, jonka Nokia osti eräältä pikku firmalta. Syntyivät Asha -puhelimet. Itse olen noita Asha -puhelimia käyttänyt ja vuonna 2011 jouluna markkinoille tullessaan ne olivat erittäin kilpailukykyisiä.

Vuoden 2011 lopussa Nokialla oli siis erittäin vahva brändi kehittyvissä maissa ja monessa muussakin maassa. Täytyy muistuttaa lukijaa että maailmassa on maita, joiden kansalaisille Mercedes Benz on tuntematon asia. Näiden maiden kansalaiset eivät koskaan eläessään ole nähneet mersua luonnossa. He ovat voineet kerraan eläessään nähdä iPhone -puhelimen. Jokainen noista kansalaisista on kuitenkin nähnyt Nokian puhelimia ja jopa tuhansittain.

Silloin kun puhutaan brändi -arvoista, niin mitä virkaa on jollain mersun brändi -arvolla tuollaisessa maassa? Eihän heillä ole varaa ostaa mersua, tai iPhonea.

Sen sijaan lähes kaikilla on varaa ostaa Nokian puhelin.

Elopilta vei ilmeisesti muutamia viikkoja ymmärtää tämä asia, siis se mitä Nokia oikeasti tekee --> peruspuhelimia.

Minäkin olen tässä alussa vain keskittynyt älypuhelimiin ja kaikkki blogistit mm. täällä Uudessa Suomessa ja kaikki lehtikirjoitukset Suomessa ja lähes kaikki lehtikirjoitukset ulkomailla jauhavat koko ajan
juttua jostain Nokian älypuhelinten kriisistä ja samalla unohtavat millä kriisillä oli oikeasti merkitystä Nokialle.

No lyhyesti ottaen Elop sai Nokiassa aikaan ison muutoksen. Tuo muutos oli tuotesyklin nopeutuminen. Ennen Nokialta vei kaksi vuotta siitä, kun puhelimen speksit, eli ominaisuudet oli määritelty, siihen kun ensimmäinen puhelin oli tullut ulos tehtaalta. Tuo on käsittämättömän pitkä aika. Eihän mikään yritys voi toimia elektroniikka -alalla ja myydä kuluttajille tuotteita, noin hitaalla uudistumisella.

Elop muutti tämän täysin. Tuotteet suunniteltiin nopeasti ja suunnitelmia muutettiin tarvittaessa, jos tarvittiin uusia ominaisuuksia, tai kun markkinoille tuli uusia parempia komponentteja ja tuotteita päivitettiin nopeammin. Palattiin siis takaisin alkuperäiseen Nokiaan, joka oli nopealiikkeisempi, kuin Nokia 2000 -luvulla.

Muutta Elop tuli Microsoftilta. Microsoft on käytännössä monopoli -yhtiö tietokoneen käyttöjärjestelmissä, joka voi sanella varsin paljon asiakkaalle mitä asiakkaan on pakko ottaa. Näinhän Windows toimii tietokoneissa ja siksi Windowsia vihataan niin paljon.

Siinä mielessä Elop ei ollut myöskään oikea valinta johtajaksi. Tämä Elopin markkinatuntemus näkyi hänen ilmoituksessaan että Nokia siirtyy äyttämään Windows -käyttöjärjestelmää puhelimissaan. Hän teki ns. Osborne -virheen.

Elop kertoi kaikille tiedotustilaisuudessa muistaakseni helmikuussa 2011, että tulevaisuudeessa Nokia on Windows -puhelin. Lisäksi hän sanoi että Symbian puhelimet jäävät historiaan. Hän siis käytännössä sanoi potentiaalisille asiakkaille että älkää ostako Nokian antiikkisia Symbian puhelimia, koska tulossa on parempia Windows -puhelimia. Ja tämän hän sanoi, ennenkuin yhtään Windows -puhelinta oli edes lähellekään valmiina!

Monessa firmassa tuollainen toimitusjohtaja olisi ollut seuraavana päivänä entinen toimitusjohtaja, mutta ei Nokiassa.



Jatketaan taas peruspuhelimista.

Android on Linux -käyttöjäjestelmä. Kaikki Linux -käyttöjärjestelmät ovat periaatteessa yksinkertaiseen ytimeen perustuvia käyttöjärjestelmiä. Tietokoneissa esimerkiksi vanhoissa koneissa eivät pyöri uudet Windows -versiot, mutta kylläkin kevyet Linux -paketit. Peruspuhelimet eivät kuitenkaan olleet tietokoneita. Älypuhelimien suorittimet ja muistit ovat jo kauan sitten ylittäneet tehoissa 2000 -luvun alun tietokoneet, mutta peruspuhelimissa vasta tänä vuonna.

Peruspuhelimilla tarkoitan tässä siis puhelimia, jotka maksavat alle 100 dollaria, eli alle 76 euroa. Nokialla oli suurena vahvuutena ja monopolietuna tähän vuoteen saakka kaksi kevyttä käyttöjärjestelmää, jotka toimivat  pienellä muistilla ja hitailla prosessoreilla. Lisäksi noille käyttöjärjestelmille löytyi valtavasti ohjelmia Nokia -kaupassa. Lisäksi nuo puhelimet käyttivät vähän akkuvirtaa ja olivat luotettavia.

Vuonna 2012 alkoi näkyä suuri muutos, joka on kiihtynyt tänä vuonna. Muutos oli tietysti erittäin odotettu. Prosessoreiden ja muistien hinnat laskivat nopeasti. Lisäksi eräs taiwanilainen yritys integroi kaikki Android -puhelimen pääkomponentit sirulle, joka maksaa alle 10 dollaria.

Android -puhelimien markkinahinta on suorastaan romahtanut. Nyt Nokialla ei olekaan enää mitään hintaetua puolellaan ja Nokian sovelluskauppa on vain varjo Androidin sovelluskaupasta.
Nokian puhelimien pitkä akunkesto ja vahva brändi eivät ole enää riitäviä perusteita ostaa Nokia Androidin sijaan.

Siksi Nokian oli pakko myydä puhelimensa Microsoftille juuri NYT.




Esimerkki 01

Kun opiskelin yliopistossa, niin jouduin suorittamaan pakollisen Pascal -kurssin. Olin tätä aikaisemmin 1980 -luvulla ohjelmoinnut hieman mm. ZX Spectrumilla ja myöskin PC -tietokoneilla ja jollakin ihmeellisellä käyttöjärjestelmällä toimivalla koneella, jota en itseasiassa enää nykyisin muista, mikä se oli.

Yliopistossa oli muistaakseni jokin VAX/VMS -ympäristö käytössä. Kun tällaiseen näyttöpäätteeseen kirjoitti jotain Pascal käskyjä, niin sitten tämä ohjelma-litania lähetettiin keskuskoneelle ajoa varten. Vastauksena oli yleensä aina syntax error ja rivinumero. Rivinumero ei suinkaan kertonut, millä rivillä virhe oli, vaan rivinumero kertoi millä rivillä ohjelman suorittaminen pysähtyi, eli meni jumiin.

Tuollainen käytös tietokoneelta teki ohjelmoinnista tavattoman hankalaa. Se poikkesi tavattomasti jopa PC -koneiden silloisista rivieditoreista, joissa oli jo jotain helppokäyttöisyyttä.

Siihen aikaan PC -koneet käyttivät DOS -käyttöjärjestelmää, jonka pohjalle ensimmäiset Windows käyttöjärjestelmät rakentuivat.

Sitten oli näiden kaikkien vastakohta Applen Macintosh. Se oli tavattoman helppokäyttöinen ja sillä pääsi heti asiaan. Jos halusi piirtää jotain tietokoneella, niin klikkasi vain hiirellä piirrosohjelmaa, niin se oli jo käytännössä piirretty.

Miksi Applen käyttö oli niin helppoa? Siksi, koska käyttöjärjestelmä oli häivytetty taka-alalle ja koko laitten filosofiana oli vain helppokäyttöisyys.

Tietojenkäsittelyn opiskelija totesikin toiselle halveksuvaan sävyyn kampuksen pihalla, että " Macintoshia osaa käyttää koulutettu apinakin."

Tässä oli Nokian virhe numero yksi. Nuo tietojenkäsittelyn ja insinööri -opiskelijat ympäri Suomen suunnittelivat Nokian puhelimet tulevaisuudessa. Noita puhelimia ei koskaan varsinaisesti tehty helppokäyttöisyys ja yksinkertaisuus ensimmäisenä mielessä.

Insinöörin mielestä siinä ei ole mitään kummallista, jos keskuskoneen ohjelman suoritus pysähtyy jollakin rivillä ja kone vain ilmoittaa syntax error ja rivinumeron. Sehän oli käyttäjän vika!

Tämä "sehän oli käyttäjän vika" leimaa edelleen Nokiaa ja Microsoftia.


Esimerkki 02

Nokian suuruuden aikoina minäkin hain Nokialle töihin. Minua "haastatteli" tuleva työtoverini, joka "haastattelun" lpuksi esitteli minulle mahdolliset kollegani ja sanoi, että toivottavasti pääsen pian aloittamaan hänen kanssaan työskentelyn. Edessä oli kuitenkin vielä tämän naisen pomon haastattelu. Tämä päällikkökin oli nainen ja haastattelu meini mielestäni hyvin, kunnes satuin mainitsemaan siteeni Nokiaan, joka oli osakkeenomistajuus. Tämä ei kuitenkaan ole esimerkin ns. pointti.

Tämä tuleva mahdollinen kolleegani kertoi minulle tunnin ajan toimenkuvastani, hänen toimenkuvastaan ja siitä, mitä heidän tiiminsä tekee. Kyselin asiantuntevia kysymyksiä ja sitten lopuksi lähdin pois. Kotimatkalla ihmettelin miksi minua oikein tarvitaan tuohon tehtävään ja miksi tuollaisia toimenkuvia ja ryhmiä yleensä on olemassa. Ryhmän tehtävänä oli jollain tavalla toimia koordinaattorina eri maissa toimivien kehitysryhmien välillä. Mihin tuollaista väliporrasta oikein tarvittiin? Silloinhan oli jo olemassa matkapuhelimet ja sähköposti. Mihin tuollaista tiedonkulkua hidastavaa ryhmää oikein tarvittiin?


Esimerkki 03


Olen toiminut eräässä vaiheessa pörssianalyytikkona. Vuonna 1998 menin Nokia -taloon Espooseen kuuntelemaan esitystä Nokian puhelimista. Joku väliportaan suomalainen markkinointijohtaja piti esityksen. Hän aloitti esityksen "Tämä onkin ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun JOUDUN pitämään tämän esityksen suomeksi." Tämä kuvaa hyvin nokialaisten silloista asennoitumista ja tärkeysjärjestystä ja itsetuntoa.